1. Kirjoitusjärjestelmä ja translitteraatio
Kirjoitusjärjestelmä
Japanissa käytetään kolmea kirjoitusjärjestelmää sekaisin samassa tekstissä:
- Hiragana — tavumerkistö, käytetään japanilaisiin sanoihin ja kieliopillisiin päätteisiin.
- Katakana — toinen tavumerkistö, käytetään lainasanoihin, ulkomaisiin nimiin ja korostukseen.
- Kanji — Kiinasta lainatut merkit, joilla on merkitys (ei pelkkä äänneasu) — sama kanji voi äännellä eri tavoin asiayhteydestä riippuen.
Translitteraatio: ISO 3602 (Kunrei-shiki)
Tämän sivun translitteraatio noudattaa ISO 3602 -standardia (Kunrei-shiki), joka poikkeaa monista matkaoppaissa ja epävirallisissa lähteissä näkyvästä Hepburn-romanisoinnista. Keskeisimmät erot:
| Kana | Kunrei-shiki (ISO 3602) | Hepburn (ei käytetä tällä sivulla) |
|---|---|---|
| し | si | shi |
| ち | ti | chi |
| つ | tu | tsu |
| ふ | hu | fu |
| じ | zi | ji |
| しゃ/しゅ/しょ | sya/syu/syo | sha/shu/sho |
| ちゃ/ちゅ/ちょ | tya/tyu/tyo | cha/chu/cho |
| じゃ/じゅ/じょ | zya/zyu/zyo | ja/ju/jo |
Pitkä vokaali merkitään sirkumfleksillä (ô, û), ei makronilla (ō, ū) — esim. Tokio on Kunrei-shikillä "Tôkyô". Tavu-n (ん) kirjoitetaan heittomerkillä ennen vokaalia tai y-alkuista tavua erotukseksi seuraavasta tavusta, mutta ilman heittomerkkiä konsonantin edellä tai sanan lopussa.